Tervetuloa Joutastelijan kotisivuille :)
(Sivua korjattu 14.5.2024)
Nämä Joutastelijan kotisivut ovat minun (meidän) henkilökohtaisten, mutta teille kerrottavaksi tarkoitettujen ajatusten koti. Näillä kotisivuilla ei ole tarkoitus herättää keskustelua, väittelystä puhumattakaan. Haluan (haluamme) vain kertoa teille, mitä meidän elämässämme on tapahtunut tai tapahtuu, ja mitä me maailman menosta ajattelemme. Jos olet kiinnostunut tarinastamme ja ajatuksistamme, olemme otettuja.
Jokainen blogini vaatii minulta aina hengellisen herätyksen, joka on inspiraatiosta kiinni. Nöyrä kiitos teille kaikille, jotka blogejani luette, sillä ilman teitä ja synnyttämäänne hengellistä herätystä, useimmat näistä tarinoista (blogeista) olisivat jääneet kirjoittamatta ��
Yksi olennainen syy ja suoranainen pakote näihin blogeihin on, että haluan kertoa läheisilleni, mitä koin, mitä tunsin. Että, he tietäisivät, muistaisivat sen, kun aika on minusta jättänyt.
Rakkaat Joutastelijan blogisivuston seuraajat
Vappu tuli ja vappu meni. Tässä iässä ’vapulliset’ riennot ovat hyvin vaatimattomat. Nykyperinteiseen tapaan kuohujuomat jo aattona, muutama muukin lasillinen ja kortinpeluutahyvien ystävien kanssa. Enää ei valkolakki päässä riekuta vapunpäivänä torilla eikä kapakoissa. Edellisestä kotitekoisen siman juonnistakin taitaa olla aikaa yli20 vuotta.
Tuli äitienpäiväkin. Ja meni. Me yleensä pääsääntöisesti onnittelemme äitejä tänä nimettynä päivänä, mutta minä kiitän aina anoppiani hänen tyttärestään, jonka kanssa olen nyt saanut elää
hyvää elämää yli 20 vuotta, ja minä kiitän (ajatuksin) entistä vaimoani kahdesta upeasta lapsesta, joista voin olla ylpeä joka päivä. Olen myös ylpeä ja kiitollinen heistä kolmesta, MunRakkaani lapsista, jotka eivät kuulu sukupuuhuni, mutta jotka ovat hyvin läheinen osa uusioperhettämme.
KEVÄT! Vuodenajoista ihanin, tietäen, että kesä on vastassa. Aina kevät ei kuitenkaan tarjoa parastaan, kuten ei tänäkään vuonna. Vaihtelevia ja viileitä ilmoja. Olemme mielenkiinnolla seuranneet ikkunamme alla avautuvan Pöllösenlahen taistelua jääpeitteensä kanssa. Lahti ei jäistään suosiolla luopunut. Pohjoistuulen ansiosta ne pakkautuivat lahden perukoille, jonne lopulta sulivat.
Vaihtelevien säiden takia kotoutumisemme kesämökillemme Onnelaan on siirtynyt ja siirtynyt. Eilen
se viimein tapahtui. On ihanaa istuskella kuistilla ja kuunnella lintujen sirkutusta. Rohkeimmat oravatkin kävivät jo pähkinäkupilla. Lahdella yksinäinen joutsen huutelee puolison perään. Kirjosiepot valmistelevat pesäpönttöjä asumiskuntoon. Mielenkiintoista elämää on ympärillä monenlaista, mutta sen seuraaminen edellyttää rauhoittumista ja herkkää tuntoa. Siihen kesämökkimme Onnela on tarkoitettu.
Meikäläisen blogisuoni ei ole viime aikoina pulpunnut Kap Verdeä lukuun ottamatta. Onko
kiukuttelu sääolosuhteille tai muille vastoinkäymisille vienyt viimeisenkin innostuksen vai onko tästä blogistista yksinkertaisesti tullut vanha. Vähiten haluaisin uskoa viimeiseen vaihtoehtoon. Joka tapauksessa, uusia seikkailuja, uusia ideoita odotellessa olen ajatellut palauttaa nykyiselle blogisivustolleni aiemmalla blogialustalla olleet blogini pikkuhiljaa. Huomasin jo ensimmäisiä blogejani palauttaessani, että oli mukava itsekin palata niihin seikkailuihin ja sen aikaisiin ajatuksiin. Blogeja ilmestyy useammankin otsikon alla. Vanhimmat blogini ovat vuodelta 2012, jolloin kirjoitin niitä Thaimaan Phuketista Iisalmen Sanomille. Siitä samalla alkoi blogistin urani. Toivon, että niillekin
sivustoni seuraajille, jotka jo aiemmin kyseiset blogini ovat lukeneet, löytyisi jotakin uutta muutaman vuoden jälkeen.
Pysykää siis kanavalla. En ole siirtymässä eläkkeelle. ’Jos Luoja suo, ja viskaalit sallivat’, on eräs paljon käyttämäni sanonta. Vaikka huomista on aina ihana kuvitella, tärkeämpää on kuitenkin muistaa:
Älä murehdi menneitä, älä huomisen huolia kanna, elä tässä ja nyt.
Onnela by Iisalmi, 14.5.2024